Indy

Miksi aloititte barffauksen?

Indy on kastroitu, 6-vuotias hovawart uros. Sisällä Indy on melko rauhallinen ja torkkuu paljon, kun taas ulkona ja lenkillä virtaa riittää ja tanner tömisee. Indy painaa komeat 47 kiloa ja on 72cm korkea, hieman normaalia hoffi urosta isompi siis. Indyn lempi puuhaa on Mamman, eli siis emännän, miellyttäminen ja seuraaminen joka paikkaan. Myös perheen 1,5-vuotias poika ja koirakaveri, mittelspitz Camo ovat tärkeitä.

Oliko sinulla ennakkoluuloja liittyen BARF-ruokintaan?

Olen barfannut monia vuosia aiemmin, mutta kastroidessamme molemmat koirat tuli mittelistä niin ahne ja perso ruoalle, että se alkoi ahmia luut sekä lihat oksentaen ne aina uudestaan ulos. Tämän vuoksi siirryimme nappula+kotiruoka yhdistelmään, johon on helppo sekaan laittaa niin paljon vettä ettei koira pysty syömään tuhatta ja sataa vaan joutuu litkimään ruoan veden seasta. Oksentelu loppui onneksi siihen, mutta turkit on molemmilla selvästi huonommassa kunnossa kuin barfatessa. Myös kakan määrä on ainakin kaksinkertaistunut. Indyllä erityisesti on herkkä vatsa, joten sillä oli myös siirtymävaiheessa kauan vatsa löysällä ennenkuin tottui, kun taas barf ruoka ei ikinä aiheuttanut vatsavaivoja. Olenkin pikkuhiljaa ruvennut antamaan rustoluita koirille ulos tarhaan syötäväksi, siellä ahmiminen ei ole Camon kohdalla niin hurjaa kuin ahtaammassa sisällä. Toivon että tulevaisuudessa pääsemme takaisin ainakin osittaiseen barfaukseen.

Oliko ruokinnassa joitakin haasteita ja kuinka niistä selvittiin?

Maistui erinomaisesti! Indy suorastaan kiillotti kuppinsa rauhallisen ruokahetken päätteeksi. Ainut "miinus" on iso määrä (kallis hinta pitemmän päälle), joka tämän painoiselle koiralle täytyy päivässä antaa.