Tämän tarinan kirjoitin viime toukokuussa ja se kertaa hyvin Alman aiheuttamia tunteita yhä vieläkin.
Tällä hetkellä Alma on liki 2-vuotias ja aloitaa kisaamisen agilityssä ensi kuussa.
Vuosi sitten elettiin ihania ja vaikeita hetkiä vuorotellen. Sissi oli synnyttänyt huhtikuussa ihanan pentueen Niinalle ja niistä ensimmäinen narttu iski heti minua sydämeen ja pentu sai ensi henkäyksellään nimen Alma. Päätä koristi kaunis sydämen muotoinen laikku ja sydämeni meni sykkyrälle. Alma oli minulle se Ykkönen, pidin eniten sylissä ja hoivasin. Kaikki oli niin onnellista ja auvoista.
Pennut olivat nelisen viikkoa, kun Niina soitti minulle elämäni mullistavan puhelun; ”Kuules Päivi, mä luulen, että Alma ei kuule”. Hetken tuntui, että sydän pysähtyy ja hengitys katkeaa. Siinä sitä sitten pähkäiltiin ja kolisteltiin ja paukutettiin jos mitä, mutta Alma ei vain reagoinut kuten muut pennut. Tutkimukset Aistissa vahvistivat Alman kuurouden.
Tästä alkoi se vaikea osuus, miten Alman oikein käy ??? Niina mietti ja minä mietin; löytyykö hyvää kotia ? Keskustelimme kotona useasti asiasta ja lopulta päätimme, että jos Niina ei löydä hyvää kotia, Almasta tulee meidän murunen. Siinä meni yö jos toinenkin, kun plussasin ja miinustin asioita.
Toukuussa näinä päivinä Sissi ja Alma tulivat kotiin. Voi sitä onnea <3 <3 <3. Oli ihana saada Sissi-Siiseli kotiin ja bonuksen lutunen Alma. Wappu otti Alman suojelukseensa, makasi lattialla ja Alma sai purra, vetää korvista ja talloa ihan mielin määrin. Sissi hoivasi Almaa ja kaikki nauttivat olostaan.
Meillä kaksijalkaisilla alkoi uusi vaihe koirankasvatuksessa, kaikki piti tehdä myös käsimerkein. Alma on oppinut asiat todella hyvin ja nopeasti eikä häviä yhtään kuuleville koirille. Useasti tuntuu olevan juuri päinvastoin, tottelee paremmin ;). Alusta lähtien Almaa on pidetty mukana kaikkialla ja onkin hyvin sosiaalinen. Iloisen ja valoisan luonteensa ansioista pärjää missä vain ja kenen kanssa tahansa. Alma osaa alistua isommille koirille ja lukee niiden eleitä erinomaisesti. Missä vain liikumme, Alma saa hymyn ihmisten kasvoille ja lapset ovat ihastuksissaan Alma Aurinkoisesta.
Aloitin Alman ohjaamisen agilityn salojen pariin hyvin aikaisin ja nyt jo näyttää hyvältä. Alma tykkää suorittaa ja on todella innokas oppilas. Haaste onkin taas minulla, kuinka ohjaan pelkillä käsimerkeillä. Treenit jatkuvat…
Näyttelymenestystä on tullut hyvin ja näyttelyissä jatketaan käymistä.
Elämässä tekee hyviä ja huonoja ratkaisuja ja Alman ottaminen on sarjassa SUPER HYVÄ <3 . Haasteita pitää uskaltaa ottaa, ne on kasvattavia, mutta niihin ei pidä rynnätä miettimättä asiaa.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
Alma, olet niin Rakas <3
Kommentit