Aina sinä oot ollu semmonen höperö, vähän yksinkertainen ja aina, ihan pienestä se tärkein on ollut ruoka ja namit. On vaan huvittavaa, kun olet niin pakkomielteinen syömiseen. Olen tässä viimeisen neljän vuoden aikana oivaltanut, kuinka ihana oikeasti olet vaikka nämä perushommat harjauksesta kynsien leikkuuseen eivät vieläkään ole sitä mieluista hommaa ja vieläkin yrität jokaisella kerralla pistää vähän vastaan. Vaan kukapa siitä perskarvojen harjauksesta pahemmin tykkäisi. 🙂
Alkuun en aikonut käyttää sinua näyttelyissä enkä harrastaa mitään. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja piti se sitten lähteä ensimmäisen oman koiran kanssa käymään mätsäreissä. No, pipariksihan se homma meni, mutta sun ansiosta löysin kipinän harrastamiseen ja yleensäkin kipinän tekemään koiran kanssa jotain. Näyttelyt eivät olleet sinua varten, mutta neljä vuotta sitten uskalsin lähteä silloisen kaverisi Even kanssa agilitykurssille. Even mahdottoman arkuuden ja ujouden takia otin sinut tilalle enkä ole katunut sitä päätöstä päivääkään. Ikinä en olisi sinusta uskonut, että voisit hurahtaa siihen riehumiseen ja hyppimiseen, kun olet niin rauhallinen ja toisinaan hyvin passiivinen luonne. Mutta ilokseni yllätit minut ja tällä hetkellä oletkin mun ykköskoira agilityssä. Nimenomaan sun kanssa halusin aloittaa kisaamaan ja ensimmäisen kisan tuoma ensimmäinen ykkösluokan nollatulos sinetöivät halun jatkaa. Vuosi meni, ettei kisattu ollenkaan, mutta tänä kesänä ollaan kyllä kuosissa ja näytetään, mitä ihmeitä pieni tauko on meille molemmille tehnyt. Olet ihana ja rakas piipaa ja piippari vaikka joskus olen ollut lähettämässä sinua kiinalaisille syötäväksi. Olet viisas, hyvähermoinen ja ennen kaikkea korvaamattoman hyvä ensimmäinen oma koira. Ja olen alusta asti pitänyt sinua kohtalon koirana. Päivää aikaisemmin täytät vuosia kuin minä ja alusta asti autoit pääsemään armottoman surun yli, jonka aiheuttajaa et koskaan tavannut.
Halusin sinut, villakoiran, koska vanhemmat antoivat rotuvaihtoehdoiksi joko bichon frisén tai villakoiran. Rodun piti olla pieni ja karvaa lähtemätön. Päädyin villakoiraan, koska meillä oli jo bichon eikä rodun luonne miellyttänyt minua. Tympeä koira. Etsin sinut netistä ja kohta mulla olikin pikkunen harmaaksi ajan kanssa vaaleneva tummanharmaa hiirulainen. Päivääkään en ole valintaani katunut. Et ole maailman oppivaisin villakoira, mutta ei se haittaa. Rodussasi on niin paljon muita hyviä puolia. Koskaan sinua ei tarvinnut opettaa tuomaan lelua heitettäessä takaisin. Aikoinaan vedestä noutavana rotuna se on valmiiksi sinuun ohjelmoituna. Te olette kilttejä ja omistajaan syvästi kiintyvä rotu. Olet terve rotu. Sinussa on myöskin monta kokoa ja väriä, joista voi valita mieleisensä. Itse päädyin harmaaseen ja niistä pidän. Eivätkä näyttelyiden harrastaminen esty koiran kokoon, koska teitä on niin monta kokoa. Vaihdetaan vain kokoa, jos et mahdu siihen, mihin sinut on rekisteröity. Olet hyvin keveäjalkainen ja aivan mahtava harrastuskoira. Turkin voi pitää lyhyenä tai pidempänä, ihan miten omistaja itse haluaa. Kaikenkaikkiaan villakoira on todella miellyttävä rotu. Kun kerran on villakoiraan retkahtanut se tauti ei lähde millään ja pian huomaat, kuinka niitä sohvanalustojen villakoiran alut ovat kasvaneet ja saaneet jalat alleen. 🙂 Rakastat touhuta omistajan kanssa ja teet mitä tahansa, jotta mamma tykkää ja saat kylpeä kehuissa ja nameissa.
Kommentit