Rakkauskoirani Aatu, on ensimmäinen oma koirani ja meidän kolmikoiraisen laumamme arvokas pääjehu. Aatu täyttää syksyllä 10 vuotta mutta ikä ei paina, nakujätkä touhuaa vieläkin kuten nuorena sällinä. Olenkin sanonut, ettei Aatu ole muuttunut sitten murrosiän muuten, kuin hellyyttä se hakee enemmän kuin aikanaan ja suukkoja jakaa huomattavasti avokätisemmin. Ihanan aktiivinen, selväpäinen ja järkevä harjakoirauros, joka tietää kuinka eri tilanteissa toimitaan omanarvontuntoisesti ja kuinka tila otetaan haltuun ilman ylimääräisiä selkkauksia. Olen vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että suuri osa Aatun elinvoimaisuudesta johtuu systemaattisesta ruokinnan suunnittelusta ja siitä, että koira syö sille oikeita ravintoaineita. Näin meillä on edetty jo koko Aatun ja nuorempienkin koirieni elämän ajan, eikä ole tarvetta muuttaa hyväksi todettua.
Harjakoirat ovat kaikkinensa hauskoja ja omalaatuisia koiria, enkä tässä vajaan kymmenen vuoden aikana ole nähnyt yhtään ”samanlaista” koiraa, jokaisella on TODELLAKIN oma, mielenkiintoinen persoonallisuutensa joka yleensä pitää sisällään harjakoirille luonteenomaisia viirauksia. Niiden iloisuus ja tilanteeseen tarttuminen ja toimiminen on kadehdittavaa, varsinkin kun luottaminen omaan ihmiseen on kunnossa. Uskollinen ja älykäs, riehakaskin, leikkisä ja omanarvontuntoinen ystävä jonka kanssa tylsiä päiviä ei varmasti ole ja kaikkien lajien harrastaminen on mahdollista huolimatta siitä, että kyseessä on kuitenkin rotu, jota joku kutsuu kuuluvaksi ”koristekoiriin”. 😉 Minun rotuni, ei tarvetta vaihtamiselle. <3 Sitäpaitsi viluiselle ihmiselle mukavia lämmittimiä peiton alla nukkuessaan.
t. Heli ja auringonläikissä kylpevä kolmikko Jyväskylästä
ps. En ihmettelisi, vaikka Aatu vastaisiki mulle joku päivä kun sille höpötän. 😉
Kommentit