Kiinnostuin BARF-periaatteesta silloin, kun aikoinani freteistä haaveilin. Niinpä menin ja luin barffista paljon tietoa, mutta frettihaave ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Silti suuri kiinnostus barffiin jäi.
Sittemmin koiran saavuttua tiesin, ettei sekään koko ikänsä mitään teollissti valmistettua nappularuokaa tulisi syömään. Omat pakastintilat eivät kuitenkaan antaneet myöten raakaruokintaan siirtymiseen, joten asiaa lykättiin. Nyt, kun koirani kleinspitz Neela (harrastamme koiratanssia ja tulevaisuudessa agilityä) on vuoden J&V-nappulaa syönyt, ja minä samaan aikaan barffista päivittynyttä tietoa haalannut, on vihdoin tullut aika toteuttaa suunnitelmat.
Vaihdosta emme siis vielä ole tehneet, mutta pakastimesta kyllä löytyy tilat ruuille (ja teilu kahden kuukauden kasvismössöt ovat jo valmiina odottamassa), selkeät suunnitelmat ovat kirjoituspöydän laatikossa odottamassa ja tiedän, mitä laitan tilaukseen Vauhti-Raksulle. Suoraan sanottuna odotan sitä jo hirveästi, että kun ihmiset sitten tulevaisuudessa tulevat ja kysyvät ”Mitä sinä koirallesi oikein syötät, kun sen turkki on näin hyvässä kunnossa, eikä sillä ole yhtään hammaskiveäkään..?”, voin ylpeänä vastata: ”Me barffataan!”
Kommentit