Kutinaa karkuun

Kassu on aina ollut perusterve koiruus, sillä alkoi kevään aikana pikkuhiljaa paheneva kutina kaulan, niskan ja kainaloiden alueella.

Kassu oli kesästä asti ns. puoli barfilla, aina aamupäivällä nappula-aterian jälkeen alkoi tajuton raapiiminen. Pahimmillaan iho oli vereslihalla ja koira vinkui kun se raapi itseään. Iltapäivän liha/luu annoksen jälkeen ei koskaan ilmennyt raapimista. Laskin 1+1=2 ja nappulan syönti loppui kuin seinään.

Nykyään Kassu barfaa emmekä edes harkitse pois vaihtamista! Kassun iho on hyvässä kunnossa, ei maanista raapimista vereslihalle asti ja karva on uskomattoman hyvässä kunnossa. Se on myös saanut massaa eikä näytä aliravitulta.

Ulosteen määrä on minimissä, ei enää koko naapuruston tukehduttavan hajuisia kasoja jotka ovat kuin mitäkin pyramideja. Ruokakuppi on myös aina tyhjä vaikka narttujen juoksuhajuja leijuukin ympäri tienoota.

Olemme löytäneet optimaalisen ruokinnan meidän pojalle!