”Koiralaumaamme” kuului vielä kaksi vuotta sitten lyhytkarvainen collie Vili. Vili kärsi koko elämänsä erilaisista vaivoista. Rottweilerin seurassa kasvaneena se sai hyvin niukasti kuivamuonaa, puuro ja lihat sensijaan olivat arkipäivää. silti nokka vuoti, anaalit vaivasivat, korvat töhnivät ja turkki oli kiilloton ja haisi pahalta. Vilin ollessa 11vuotias, otin laumaan yhden rottweilerin lisää, ajatellen Vilin vuosien olevan ehtoopuolella sen vaivojen takia. Innostuin kuitenkin uuden pennun myötä täydellisestä barffaamisesta koirieni ruokinnassa. – ja kuinkas sitten kävikään: Vili toipui vaivoistaan: silmät ja nokka lakkasivat vuotamasta, turkki sai kiillon , anaalit ja korvatulehdukset eivät enää vaivanneet. Koira eli täyttä elämää vanhoilla päivillään. Luonnon kiertokulku tuli vastaan Vilin ollessa 14 vuotias, kun liikkuminen kävi ylivoimaiseksi vanhoille nivelille.
– kuitenkin 3 elinvuotta lisää oli faktaa tuon ruokinnan ansiosta. Rottweileri, jonka otin 3 vuotta ennen Vilin poismenoa, sattui olemaan allerginen myöskin. Mitään -testejä en ole tällekkään yksilölle teettänyt. Kaveri on barffannut 4 kk:n ikäisestä asti. Luustoltaan se on terve. Barffaaminen pitää kuitenkin minut hyvin ”kartalla” siitä, missä milloinkin mennään noiden autoimmuunivaivojen kanssa. – Kaveri on nyt 6 vuotias. – mihinkään muuhun ruokintaan en enää uskaltaisi vaihtaa, se tuli Vilin kohdalla liiankin hyvin todistettua !!!
Kommentit