Barffaus sai alkunsa kun kuulin asiasta ystävältäni ja niinpä luin kirjan give your dog a bone. Siitäpä se sitten lähti Kahden bichonin ja villakoirristeytyksen kanssa. Nasu oli silloin vuoden vanha ja Ransu muutaman kuukauden. Alkuun barffaus oli aika lailla mittaamista ja stressaamista. Noudatin tarkkaa lukujärjestystä, mutta ajan saatossa aloin ymmärtää, ettei ne metsässä olevat sudetkaan mitään punnitse tai mittaa. Barffaus kannusti itse itseään, koska huomasin, ettei koirien korvissa ollut enää ruskeaa tahnaa, ulote muuttui kiinteämmäksi eikä haissut enää pahalle ja tuntui, että koirat olivat muutenkin virkeämpiä. Yksitoista vuotta barffanneena voi vain todeta, että se on kannattanut siinäkin suhteessa, että koirat ovat olleet terveitä, eikä meillä ole kärsitty allergioista. Hampaat ovat pysyneet hyvinä. Nyt kun toisesta koirasta aika jätti syksyllä barffaaminen on ollut haastavampaa kun monet raakapakasteet myydään niin isoissa pakkauksissa, mutta onneksi löysin Muschin:)
Kommentit