Tapasi kerran kaunis labradori ja komea cockeri, alla Espanjan auringon. Se rakkautta oli ja mitäs siitä voisikaan seurata kuin suurin ihme päällä maan. Pentu siunattiin äitinsä ruokahalulla, leikkisyydellä ja lapsekkuudella. Isältään pentu peri suuret korvat, tomeran luonteen, ja kimeät protestihaukut.
Nyt Suomessa elellään, elämää ihanaa ja mikä onkaan koirassani parasta?
Parasta koirassani on se kuinka lenkillä se yhtäkkiä kääntyy katsomaan minua, vaikken edes sano sille mitään. Kun katseemme kohtaavat alkaa häntä heilua, suupieleni nousetvat hymyyn ja kohta minulla onkin heiluva koira jaloissani pyörimässä ja pomppimassa, suu hymyssä ja tyytyväinen urina säestää yhteistä iloamme.
Ajatella että Espanjasta asti päätyi tämä musta kaunokainen juuri minun luokseni, mitä tekisinkään ilman häntä? Ilman häntä minulla olisi rahaa, omaa aikaa ja enemmän tilaa sängyssä mutta minulla ei olisi iloa, rakkautta ja mustia karvoja joka puolella<3
Kommentit