Meidän 5kk ikäinen Milo-poika on aikamoinen temmeltäjä ja kaikkien kaveri, parhaiksi ystäviksi hänelle on muodostunut kaksi kissaamme. Rodultaan Milo on samojedi/suomenlapinkoira/collie/saksanpaimenkoira, joista se on tuntunut saavan kuidenkin parhaat puolet; samojedin leikkisyys ja iloisuus, suomenlapinkoiran älykkyys, collien mahtavat ulkonäölliset piirteet (kaulus) sekä saksanpaimenkoiran tottelevaisuus.
Milo on kunnon ahmatti; jos jotain hyvätuoksuista tai näköistä (- ei kylläkään sinänsä tarvitse olla kumpaakaan, kunhan ei liiku ja hampaat kestää) on jäänyt esille, voidaan olla varmoja ettei sitä näy enää nanosekuntin jälkeen.
Milo osaa olla tottakai myös kunnon kauhukakara halutessaan; on näytetty että laskut osataan revitä silpuksi, varastaa kissanruoat, syödä emännän lempikiorkkarit ja repiä tapetit irti seinistä. Onneksi Milo kuitenkin ymmärtää parista kieltokerrasta ja on suhteellisen helppo näin ensimmäiseksikin koiraksi – aina ei siis haittaa vaikkei emäntä osaa, meillä minä taidan oppia koiralta enemmän.
Kommentit