vahti-1.jpg

sopeutuva rotujen sekoitus

Kultani Mun.
Muistan ensimmäisen näkemämme, kosketuksemme, kuin eilisen.
Sinä nuorena reppana, ujo, hiljainen, niin söpön erilainen.
Se jos joku oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Aamulla et kuitenkaan ollut luonani.
Olit lähtenyt.
Muutamia päiviä olit hukassa.
Tulit takaisin.
Opetin sinua, hoidin, kasvatin kunnollisen.
Sinä niin herttainen, ujo, kiltti, minun omani.
Toistakymmentä vuotta sain sinut pitää
Sitten oli aika päästää irti.
En anna itselleni anteeksi tekoani, miksi en huomannut aiemmin.
Niin paljon olet hyvää kokenut ja pahuutta kärsinyt..
Ei enää.
Ei koskaan.
Kasvoit rinnallani monta pitkää, mutta nyt niin lyhyeltä tuntuvaa vuotta.
Olet omani ja tulet aina olemaan.
Muistan sinut ikuisesti
En ole osannut kuvitella elämää ilman sinua
ja nyt se pitää yht´äkkiä kokea
Ei valmiuksia,
vain sydäntä raastava kipu,
joka ei lähde koskaan
Kasvoit paljon luonteeltasi
Et ollut enää hiljainen, ujo, arka reppana.
Olit kiltti, rohkea, monen äiti, elämän iloa täynnä oleva lapseni.
Rakastan sinua ikuisesti
Ihanin lemmikkini, oma Vahtini
Nyt sinua ei ole enää
En voi halata
En voi tuntea turkkisi lämpöä
En nähdä iloasi, kun tapaamme
En hengitystäsi tunne
En kuule iloista haukkumistasi
Sinä ihana rotujen sekoitus
Rakastan sinua
Tahdoin pitää sinut ikuisesti,
mutta en voinut
Annathan anteeksi rakas
ihana, kultainen, kiltti,
Koirani, Rakkaani, Vahtini. ♥

Onneksi Vahti ehti opettaa toisen koiramme, 6kk ikäisen sekarotuisen Vikin. =)
Nyt Vahti elää jollain tavalla nuoremmassa koirassamme ja on osa meidän jokapäiväistä elämäämme.

Vahti oli nuorempana aika viekas (vaarini sanookin, että Vahti oli metsän eläimelle sukua, ketulle) Se kaivoi itsensä ulos häkistään ja osasi palata takaisin niinkuin ei olisi poissa ollutkaan. Kun estimme kaivuyritykset maanalaisella verkolla, päätti se hypätä aidan yli. =) Sitä koiraa ei mikään pidätellyt.
Sellainen ihana, rohkea, iloinen, uskollinen, kaikkien ystävä oli minun koirani.

Kommentit