Meille barffaus on ollut osa arkea jo reilun 8 vuoden ajan. Teollisen koiranruuan jätin jo aikaisemman koirani kanssa, joten barffiin siirtyminen Lyydian tulon myötä, oli pieni askel eteenpäin kohti luonnollisempaa ruokintatapaa. Musta barffaus on osa elämäntapaa..tai no, koiran elämäntapaa. Itse en pahemmin mieti mitä suuhuni nakkaan mutta, koska koirani ovat riippuvaisia minusta ravinnon suhteen niin haluan niiden syövän vain parasta mahdollista.
Naava, tuo 1,5 vuotias pojan koltiainen, aloitti barffauksen jo pentukodissa. Mikä sen hienompaa, kuin antaa pennulle mahdollisuuden nakerrella oikeaa luuta ja antaa puhdasta ruokaa heti pienestä pitäen. Pennun kanssa barffaaminen oli minulle ihan uutta, sillä Lyydia saapui minulle aikuisena. Naavan kasvuvaiheessa olin tiiviisti yhteydessä barffauksesta tietävään ravintoterapeuttiin, jonka kanssa laadittiin ruokintaohjelma, jotta Naavan ruoka olisi mahdollisimman monipuolista.
Barffausta pidetään vaikeana ja aikaa vievänä ruokintamuotona. Monesti olen kuullut sanottavan, että olisi kyllä hienoa barffata koiran kanssa mutta kun se on niin vaikeaa. Onneksi se ei kuitenkaan ole mitään ydinfysiikkaa. Miksi ei näkisi vähän vaivaa sen eteen, että tietää koiransa saavan terveellistä ruokaa ja on itse perillä siitä mitä lemmikki on syönyt. Minulle itselle ainakin on tärkeää se, että omat rakkani saavat syödä mahdollisimman luonnonmukaista ja puhdasta ruokaa.
Kommentit