Aloimme barffata Vinski-pentumme kanssa viime keväänä sen ollessa noin puolen vuoden ikäinen. Syynä oli silkka uteliaisuus sekä se, että Vinski alkoi äkkiä hylkiä kuivamuonaa. Koska Vinskin kasvattaja oli kertonut omien koiriensa barffaavan, uskalsimme aloittaa kokeilun. Vinskille kelpaa yleensä kaikki ruoka, myös vihannekset, omenat jne., joten barffiin siirtyminen ei tuottanut ongelmia ja koira on voinut sen jälkeen mainiosti.
Tuolloin lähes 6-vuotias Sepe-koiramme, joka siihen asti oli syönyt lähinnä teollista koiranruokaa lisättynä ajoittaisella Yrjölän puurolla tai muilla kotitekoisilla laatikkoruuilla, nosti barffiruualle nokkaansa, joten se sai jatkaa entiseen tapaan. Kesän kuluessa Sepe kuitenkin osoitti lisääntyvää kiinnostusta Vinskin barffiruokaan, joten siirryimme senkin kanssa barffaamaan. Samalla hetkellä paranivat Sepeä vuoden kiusanneet vatsavaivat.
Ennen kesää 2011 Sepellä ei ollut koskaan ollut ruuansulatusvaikeuksia. Tuona kesänä sillä kuitenkin oli pari pahaa ripulia, joiden seurauksena sen vatsa oli herkistynyt niin, että melkein joka ulostuksessa tuli lopuksi ulos vetistä litkua, ja joskus maha oli kokonaan kuralla. Tähän eivät auttaneet mitkään lääkitykset – mutta nyt barffaus on pyyhkinyt vaivan kokonaan pois :-).
Käytämme lähinnä valmiita pakastemixejä, joissa on vihannekset seassa, ja vuorottelemme sikaa, kanaa ja kalaa. Barffimixin lisäksi koirat saavat joka aterialla hiukan raejuustoa ja kermaviiliä muistona Vinskin pentuajoista, vaikkei se ehkä välttämätöntä olisikaan. Joskus koirat saavat myös lihaisia rustoja, ja kanansiipiä silloin kun niitä on lähikaupassa saatavilla. Sepe hylkii yhä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä (vaikka ruoho pihalta kelpaa kyllä mainiosti), joten valmiit mixit sopivat sille parhaiten. Tosin kalan kanssa on joskus vaikeuksia. Silloin se saa kyytipojaksi hiukkasen juustoa päälle :-).
Kommentit