hukka

Pelastuskoiraoppilaan eväät

Hukka on nuori ja räiskyvä koira vauhdikkaasta pentueesta. Sillä on pelastuskoiran luonne. Avoin, rohkea ja iloinen, mutta kuitenkin sopivasti mamman poika. Luonnollissti nuori ja menevä koira tarvitsee hyvät eväät.

Aluksi vierastin barffausta. Se tuntui kamalan vaikealta rakettitieteeltä. Pikkupennusta lähtien Hukka söi nappulaa ja säännöllisen epäsäännöllisesti jauhelihaa mukana. Hukan ollessa 8 kk ikäinen kuulin 50:50 ruokintamenetelmästä. Eihän sen kokeileminen poiskaan olisi. Näin pakastin täyttyi pakastetuotteista. Ruokinta oli helppoa ja Hukallekin maistui, mitä nyt silloin tällöin piteli omia paastopäiviään.

Ystäväni rupesi barffaamaan omien koiriensa kanssa jolloin sain kipinän barffaukseen. Päätin, että kunhan nappulasäkit loppuvat, kokeilen tuota luonnollista ruokavaliota. Aluksi olin todella hysteerinen. Saahan se nyt varmasti kaikkea? Mitä jos sillä onkin joku puutos? Lueskellessani enemmän raakaruokinnan saloja ja sain mielenrauhan. Kokeilujen myötä löysimme sopivan liha-lihaluusuhteen, eikä kasviksia tarvita lainkaan! Ainoa vihreä mikä kuppiin menee on merilevä.

Raakaruokinnan kautta olen huomannut useampia positiivisia asioita. Ulosteen määrä on hyvin vähäistä, eikä se haise lainkaan niin pahalta kuin ennen. Hukkaa vaivasi syksystä kevääseen rähmivät silmät ja lievät silmätulehdukset, mutta nyt nekin ovat historiaa! Hammaskiveä ei näy lainkaan, vaan huulta nostamalla löytyy valkoinen komia hammasrivistö. Vatsa toimii hyvin ja koiran olemuksesta näkee, että se voi hyvin!

Ongelmalliseksi raakaruokinnan kanssa on huomattu paastoilu ja nirsous sekä näistä seuraava hävikki. Kevät ja juoksuiset nartut saavat nuoren uroksen kääntymään pois kupiltaan aina silloin tällöin. Joskus paastoa kestää päivän, joskus kaksi. Eniten paastoillaan silloin, kun kupissa on pahaa, eli terveellistä ruokaa. Kala ja maksa. Kyllä vain, monien koirien suurherkku maksa on Hukalle kuin kirosana. Onneksi noitakin saa silloin tällöin huijattua kurkusta alas, kun seassa on ollut jotain todella hyvää.

Kokonaisuudessaan olen ollut hyvin tyytyväinen raakaruokinnan tuloksiin, enkä pois ole vaihtamassa. Raakaruokinta on myös omistajalle mukavaa pienistä sotkuista huolimatta. Välillä mietin mitä muut tuumivat siitä, kun suunnittelen innoissani seuraavaa ostoslistaa koiran sapuskoille. Omistaja aktivoituu myös samalla, kun kaivelee ja järjestelee pakastinta ja sekoittelee koiralleen ruoka-annoksia.

Kommentit