Helmi Hamptsygelssonska on nyt 5- vuotias, hyvin energinen ja tarmokas harmaaturpa. ”Virallisten” harrastusten, tokon, koiratanssin ja jäljestyksen, lisäksi sen elämään kuuluvat tärkeinä asioina mm. pihan vahtiminen, kissojen paimentaminen, uiminen ja piiitkät metsälenkit. Luonteeltaan Helmi on pohjattoman aktiivisuutensa ja osallistumishalunsa lisäksi stressiherkkä ja myös se on vaikuttanut sen oirehtimiseen.
Helmi kärsi pitkään erilaisista maha-oireista, lähinnä tyhjän mahan oksentelusta. Elämä tuntui jo olevan pelkkää eläinlääkärin pakeilla ramppaamista, uusia lääkekuureja ja ruokintakokeilua toisen perään.. Aina tuloksetta. Olo alkoi jo olla epätoivoinen kunnes lopulta päädyimme kokeilemaan raakaruokaa. Jo tätä ennen Helmi oli syönyt raakoja lihoja nappuloiden ohella. Oireet lievittyivät yllättävän nopeasti ja nyt Helmi pärjäilee mainiosti uuden ruokavalionsa kanssa ja lääkekuurit on saatu unohtaa. Maha oireilee enää lievästi ja satunnaisesti. Luita Helmi syö pääasiassa vain valmiiksi murskattuina, pääasiallisena ruokana on erilaiset lihat ja kasvissoseet niiden lisänä. Selvästi kypsä ruoka ja viljat eivät sille sovi, vaan ne aiheuttavat oireita nopeasti.
Helmi on aina ollut äärimmäisen ahne joten se on alusta asti kyselemättä popsinut kitaansa niin kurkkutorvet, kasvissoseet kuin muutkin omsitajan silmään joskus epäilyttävänkin näköiset mössöt. Helmin siivellä on barffauksen saloihin päässyt osallistumaan myös Piitu alias Pöntsygelssonsa, Helmin siskon tyttö. Ruokavalio on toiminut erinomaisesti ja nykyisin ennen niin nirso likka imuroi kupin tyhjäksi ennätysvauhtia. Myöskään collieiden herkkävatsaisuudesta ei voi näiden kahden kohdalla enää puhua; sellaisia rautamahoja ovat nykyisin.
En oikein osaa kuvitella enää ruokkivani koiria muuten kuin raakaruoalla. Eikä minulla ole siihen mitään syytäkään; molemmat tuntuvat voivan tällä sapuskalla erinomaisesti. Helmin elämä hymyilee taas. 🙂
Kommentit