Meidän nuorimmainen koira tuli meille reilu vuosi sitten. Oli syönyt Pro Formancen penturuokaa. Kasvattaja kehui sen niin hyväksi ja maittavaksi ruuaksi. Toisin kuitenkin oli. Rontti ei olisi millään suostunut syömään moista nappulaa. Piimään sekoitettuna se kuitenkin meni alas juuri ja juuri ja saatiin säkin loppu syötyä. Sitten alkoi armoton uuden ruuan etsiminen. Päädyin loppujan lopuksi Jahti&Vahdin ruokaan. Olihan se osoittautunut hyväksi kahdella muullakin koirallamme. No sitten ne ongelmat vasta alkoivatkin. Olimme olleet koko päivän ulkoilemassa ja tulimme kotiin. Koiran nukuttua tunnin alkoi vaikerointi ja ylösnouseminen. Ei pääse. Eläinlääkärille lähtö ja sieltä lääkkeitä jumeihin. Sama toistui monen monta kertaa. Lääkkeitä naamaan ja eteenpäin. Kukaan ei puhunut ruuan muuttamisesta mitään mutta päätin kuitenkin vaihtaa. Kokeilin kaikennäköisiä eri ruokia. Kaikesta sama reaktio. Ruokien muutosten aika myös silmät alkoivat vuotaa. Eräs ystäväni mainitsi barffauksen. Epätoivo alkoi olla jo niin kova että olin valmis kokeilemaan mitä vain. Sille tielle jäätiin ja nappuloihin ei kosketa enää. Nyt koirani voi hyvin, on sopusuhtainen, lihaksikas, ja hyvä turkkinen. Ei ole hammaskiveä eikä muitakaan ongelmia. Ehdottomasti elämäni paras päätös. Kiitos BARF!
Kommentit