”Keeps giving me hope for a better day, keeps giving me love to find a way through this heaviness I feel” – Pulla on elämäni toinen koira, pian 5-vuotias täyttä sydäntä oleva narttu. Pulla tuli ”kohtalon” saattelemana osaksi perhettä, kun nuoripari vauvoineen ei ollutkaan valmis uuteen koiranpentuarkeen. Meille heidän epäonni oli ”lahja” ja on yhä – lahja, joka opettaa, pelastaa ja lohduttaa, vaikka kuinka välillä ärsyttäisikin; Täyttää ja kruunaa päivät haastavalla ja kokeilevalla itsepäisyydellään, nopealla oppimiskyvyllään, yliluonnollisella tilannetajullaan, kaukaa viisaalla ymmärryksellään, rodulle ominaisella lunkistiottamisen taidollaan – niin, että pysäyttää omistajansakin nauttimaan hetkistä kiireiden keskellä, etenkin auringonpaisteesta ulkona – oli sitten talvi tai kesä. Pulla on ihmisilleen lojaali koira, joka epäkoiramaisuudellaan etenkin, yllättää joka päivä. ”Telepaattisella kyvyllään lukea ihmistä, varsinkin omistajansa sielunelämää, koittaa piristää leikittämällä, kun huomaa, että toinen on maassa, lipaisee kun huomaa toisen tarvitsevan hoivaa, tulee kyhnäämään tiiviisti kylkeen, kun kaipaa rakkautta ja antaa samalla sitä. Osoittaa kiitollisuuttaan täydestä masusta tai herkusta kiehnäämällä selällään sohvalla, tietenkin röhisten menemään ranskisten välistä ominaiseen tapaan. Koko rakkauspakkauksen olemuksen tietenkin kruunaa välistä hiljempaa ja välistä kovempaa unissaan kuuluva possumainen kuorsaus. ”Siskoilleen”, Rutulle ja Nökölle, Pulla on myös ollut hieno ja esimerkillinen johtaja ja opettaja, joka välistä lempeästi antaa myöten, mutta toisaalta liikaa kukkoilua todistaessaan näyttää närhen munat ja rutisee kaikki oikeille paikoilleen – se riittää, kun on ”kukkulan kuningatar”, tietenkin omistajan jälkeen.
Kaikessa kokonaisuudessaan ainutlaatuinen koiruus, niin kuin kaikki muutkin yksilöt, mutta omalla erikoisella tavallaan sellainen yksilö, jota ei koskaan tule unohtamaan – toisen silmien katse kertoo sen kaiken viisauden mitä sisällään pitää ja antaa käytöksellään myös näyttää.
Kommentit