No ei haittaa, vaikka suursnautserin parrasta ryyppäämisen jälkeen ihan mukavasti vettä lattialta löytyy, koska tämä juomisen taito oli kateissa ihan muutaman kuukauden ajan, eikä se ole koskaan ollut mikään intohimo muutenkaan. Ja Retua onkin jouduttu tästä syystä pakkojuottamaan turvottelemalla nappulaa ja maustamalla vesiä mitä erinäisimmin makuainein..! Mutta NYT….aloitettuamme barffaamisen niin loiske on kupilla käynyt ja ai että kuin se voikaan olla musiikkia korville, eikä märät sukan pohjat haittaa, kun koira on taas löytänyt luontaisen janon tunteen ja etsiytyy omatoimisesti vesikupilleen, johon aikasemmin vain ylimielisesti vilkaisi;) Ja erittäin tärkeälle tämä tuntuu, koskapa meillä myös reenataan palvelus ja pelastuskoiralajeja ja myös reeneissä juominen on ollut vaikeaa, vaikka jätkä kieli poskella läähättäis suorituksensa jälkeen, mutta nyt siis tämäkin asia on korjaantunut ja vesi maistuu ilman emännän suorittamia maustamis- ja höystämisrituaaleja, JIIIHAAA ja voi tätä helpottuneisuuden tunnetta!!! Ei tarvitse miettiä, että vedetäänkö meillä jatkossakin ”aitoa evästä” teollisten nappuloiden sijaan, kun tämä ryyppäämisen vaikeus on poistunut, saatikka sitten kun ruokailuhetketkin ovat yhtä juhlaa, kun jätkä antaumuksella rouskii evästään vetäen ja kupin pohjia nuoleskellen..kyllä on erilainen ote ruokailuun ja intoa on taas kuin nuorella pennulla..kaikkinen iloisine villiinnytyskohtauksineenkin, jolloin vedetään rallia niin että ruohontupsut maasta pöllyää ja emäntä pelkää että noinkohan se ehtii puita väistämään..tai emäntäänsä..*mätkis*;D Mutta ei haittaa todellakaan että koira on oma itsensä täyttä virtaa ja intoa täynnä, Kiiiitos BARFFIN!!!
Kommentit