Varjolla alkoi jo pentuna todella paha ongelma. Mikää kuivaruoka ei sopinut. Ensimmäisen vuoden vaihdettiin ruokamerkkiä jokaisen säkin jälkeen. Yritin tosissani löytää rakkaalle possunaamalle oikeanlaista ruokaa. Jättirodut ovat myös siitä hankalia, että jalat eivät saa kääntyä kieroon, joka tapahtuu helposti väärällä ruokinnalla. Ruoka ei missään tapauksessa saanut olla pennuille tarkoitettua. Olin yhteydessä kasvattajaan myös ja mietimme vaihtoehtoja. Mikään ei auttanut. Ei ravintolisät, ei lähes jatkuva Stomaxin käyttö. Tulin epätoivoiseksi. Varjolla oli lähes koko ajan maha löysällä.
Piiskahäntä alkoi kasvaa ja huomasin hänen olevan monille asioille allerginen. Pannassa olivat viljat, raaka possu, nauta jne. Expotti oli valitettava allergian aiheuttaja. Koko koira oli ihan näppylöiden peitossa, varsinkin niska, johon tököttiä laitoin. Tätä kesti ensimmäisen vuoden. Viimeinen tikki oli, kun taas uutta ruokaa annettuani Varjolle alkoi illan mittaan ilmestyä paukamia. Varjo oli nukkumassa makuuhuoneessa. Seurasin josko olisivat kadonneet niin kuin Viikkiin soittaessa neuvoivat tekemään. Varjon tullessa myöhemmin illalla olohuoneeseen koko koira näytti epämuodostuneelta. Paukamia oli tullut joka puolelle kehoa lisää: häntään, jalkoihin, ihan joka paikkaan, myös sukuelinten alueella ja päähän. Toinen silmä alkoi muurautua umpeen. Lähdimme siitä kiireen vilkkaa lääkäriin, koska pelkäsin, että hengitystiet menevät tukkoon paukamista. Pääsimme onneksi pian sisään ja Varjo sai kortisonipiikin ja myös reseptin mukaan. Hoitaja kysyi Varjon rotua tehdessä papereita. Ihan selkeästi oli jo tanskandoggin näköinen, mutta paukamat vääristivät niin paljon, että näytti enemmän shar peilta kuin dogilta. Toinen silmä oli jo mennyt umpeen ja pää näytti oudon pyöreältä. Tämän tapauksen jälkeen vannoin etten enää koskaan syötä teollista ruokaa. Koskaan ei selvinnyt mikä tällaisen aiheutti. Teollisessa ruuassa kun on todella paljon raaka-aineita, joten olisi ollut sula mahdottomuus sulkea osaa pois, jotta syyllinen olisi selvinnyt.
Sen jälkeen dogikaverini neuvoi ottamaan yhteyttä Riikka Lahteen, joka on myös kirjoittaunut kirjan barffauksesta. Ostin kirjan ja otin yhteyttä häneen. Riikka neuvoi meitä kädestä pitäen kuinka barffataan, suhteet, eläinmäärät, mistä on hyvä aloittaa jne. Olin barffannut Varjoa vasta viikon antaen naudan mahaa ja jauhettuja broilerin siipiä. Varjo oli tullut perjantain aikana apaattiseksi ja liikkui oudon hitaasti. Soitin Viikkiin kysyäkseni neuvoa. He neuvoivat odottamaan huomiseen. Seurasin Varjoa yön yli mitaten aamulla kuumetta 40,6 astetta. Tuli kiire lääkäriin. Saimme ajan ja lähdimme heti. Jouduin nostamaan Varjon autoon. Häneltä oli puhti kokonaan pois. Ruokakaan ei ollut maistunut.
Onneksi hoitajat huomasivat Varjon huonon kunnon ja pääsimme heti sisään tiputukseen. Ensimmäisenä kuitenkin lääkäri halusi ottaa röntgenkuvat, koska kaikki oireet viittasivat hänen mielestään suolistotukokseen, koska olimme juuri aloittaneet barffin,. Yritin selittää, että Varjo oli saanut vain jauhettuja siipiä jne, mutta lääkäri pysyi kannassaan. Kuvat otettiin ja mitään suolistotukosta ei ollut. Verikokeen tulokset olivat järkyttävät: tulehdusarvot olivat kivunneet vaarallisen korkealle.
Varjolle diagnosoitiin verenmyrkytys, joka johtui koko suolen (kaikki ne metrit) tulehduksesta. Verenmyrkytys oli paha. Lääkäri kertoi Varjon kärsineen yli vuoden suolistotulehduksista, jotka nyt etenivät verenmyrkytykseen asti. Ei mikään ihme. Teollisen ruuan syöttäminen kostautui julmalla tavalla. Olisi minun pitänyt tietää paremmin. Kantapään kautta ei ole kiva oppia, varsinkin on toisen henki kyseessä. Hoidin Varjoa parhaani mukaan öisin ja iltaisin: annoin vettä ja naudan mahaa ruiskulla sekä kädestä, jotta saisi edes vähän energiaa taistella myrkytystä vastaan. Päivät Varjo oli puoli kahdeksasta aamulla seitsemään illalla tiputuksessa klinikalla yhteensä neljä päivää. Joka kerta kun hain Varjon hoitaja yritti antaa meille mukaan kotona syötettäväksi Royal Caninin Recovery- ruokaa. Kieltäydyin kohteliaasti.
Viimeisen kerran tavatessani lääkärin hän syytti minua ja barffia tästä. Olen itse täysin sitä mieltä, että se oli tietysti se teollinen ruoka, joka aiheutti tämän. Sitä Varjo oli koko vuoden syönyt. Olimme vasta viikon barffanneet, kun tämä tapahtui. Jatkoimme lääkärin kielloista huolimatta barffaamista. Onneksi Riikka auttoi meitä myös tämän vaikean vaiheen yli ja Varjo söi lähinnä naudan mahaa omana toipilasruokanaan. Siitä jatkettiin kohti barfin saloja. Olin niin onnellinen. Ensimmäistä kertaa Varjulin elämässä maha oli kunnossa, turkki kiilsi, hengitys ei haissut enää niin pahalle ja mikä parasta: piiskahäntä oli onnellinen saadessaan luita ja muuta raakaa. Mikä ihana tunne on katsoa koiraa, joka antaumuksella ja ajan kanssa järsii ja syö luita. Siitä näkee, että koira on onnellinen järsiessään sitä. Ihan eri kuin silloin nappuloita syödessä.
Nyt olemme barffanneet jo 2,5 vuottaa. Varjo on nyt 3,5- vuotias iloinen ja sisuksiltaan terve koira. Nyt syö normaalisti myös nautaa ja raakaa possua. Mitään allergioita ei enää ole. Tänä kesänä olemme käyttäneet myös Expottia ilman minkäänlaisia näppylöitä tai edes punoitusta. Varjo pitää eniten naudan mahasta. Se on aika selkeä totuus. Harvemmin käytämme mitään valmiita sekoituksia, jauhettuja tai murskattuja luita. Kaikki luupitoinenravinto on luonnolisesti oikeina kokonaisina luina, joita saa järsiä ja hampaatkin tykkää. Barffilla jatketaan ja tästä emme ikinä luovu. Se on nyt elämäntapa. Aion barffata myös seuraavia koiriani jo pennusta asti. Mielellään otan vielä sellaisen kasvattajan joka barffaa jo pentulaatikossa pieniä poikasiaan. Me todellakin rakastamme barffia, joka muutti rakkaan sinisen poikaseni elämän paljon paremmaksi!
Kommentit