Kerttu saapui vuosi sitten joulun alla luokseni kotihoitoon Rekku Rescue ry:n kautta Virolaiselta Valgan tarhalta. Kerttu oli tullessaan hyvin arka ja todella hoikka nirppanokka. En saanut kissaneitoa edes silittää, niin äksy ja pelokas se ensimmäiset kuukaudet oli. Päätin Kertun omanani pitää ja jatkaa neidon sydämen sulattamista päivä kerrallaan, enhän uskaltanut tälläistä villikkoa kenenkään riesaksi antaa.
Raakaruokinta osoittautui tieksi kissani sydämeen. Uteliaisuus meheviä lihakimpaleita kohtaan houkutteli niin vimmatusti ja sai Kertun tulemaan itse keittiöön ruoka-aikana. Päivä päivältä Kerttu alkoi reipastua ja muuttua rohkeammaksi. Alkuun hiipi varastamaan broilerin sydämiä ja juoksi sydämet suussaan piiloon syömään. Lopulta Kerttu antautui, alkoi puskea ja kerjätä keittiön pöydällä kiehnäten tyhjien ruokakippojen äärellä odottaen. Yhteiseksi tavaksemme muodostui rutiini, jossa Kerttu antoi minun silittää itseään – muutoin ei kivipiira, broilerin sydämet tai muut herkut kippoon ilmestyneet.
Broilerin sydämille sulatin Kertun sydämen ja voitin neidon luottamuksen puolelleni. Vuosi siihen vierähti, mutta nyt Kerttu nauttii hellyydestä ja silityksistä keittiön ulkopuolellakin. Ruoka-aikaan Kerttu on erityisen hellyydenkipeä, osaa istua keittiönpöydällä ja odottaa vesi kielellä herkkujen ilmestymistä kippoonsa. Kertusta on raakaruokinnan myötä tullut oikea herkkusuu ja varsin pyöreä ahmatti!
Kommentit