Meillä Aino menetti rakkaan elinikäisen kaverinsa Monan kesäkuun ensimmäinen päivä. Mona tuli liian sairaaksi ja hänet oli pakko päästää tuuleksi taivaanrantaan. Aino on aina ollut vähän nirso mutta Monan mentyä vähän nirso oli todella lievä ilmaisu. Aino ei kertakaikkiaan suostunut syömään mitään. Kaksi kuukautta pakkosyötin koiraa.. jotta pysyy hengissä. Eli ruoka työnnettiin väkisin suuhun. Sitten keksin kokeilla barfia.. ja kas.. muutaman barfin pakkosyötön jälkeen Aino onkin alkanut syömään taas itse. Ja ensimmäisen kerran elämässään aina kupin tyhjäksi. Vointi on hyvä, karva kiiltää ja vatsa toimii hyvin. Nyt syksyllä Aino sai uuden kaverin Ja myös Evita ryhtyi barfaajaksi meille tultuaan. Hyvin maistuu ja koira voi hyvin. Ollaan niin tyytyväisiä barf ruokaan ja lisäksi uudet vaistot on tosi helppoja annostella.
Kommentit