Jukra saapui meille talviaikaan ulkomailta. Helsinki-Vantaan lentokentällä edessä oli kylmä ja karu uusi kotimaa -Suomi. Vanhemman koiramme kanssa olemme barffanneet sen koko tähänastisen elon ajan ja koira ei muusta kuin barffauksesta tiedäkkään. Samaa linjaa lähdimme pitämään pennun kanssa. Minua jäyti kuitenkin epäilys, ettei pentu saisi kaikkia tarvittavia ravinteita barffauksesta, joten muutaman kuukauden pelkän barffauksen jälkeen vaihdoimme kesän ajaksi nappularuokavalioon. Pentu söi kansaivälisesti tunnetun merkin valmistamaa koirannappulaa ja aluksi kaikki tuntui menevän hyvin.. jopa niin hyvin että vaihdoimme aikuisen koiramme ravinnon nappulaan, sillä -olihan se nopeampaa ja vaivattomampaa. Muutaman kuukauden nappulakuurin jälkeen alkoivat kuitenkin iho-ongelmat, jotka karvattomasta koirasta oli helposti huomattavissa. Vanhemmalla koiralla ruokavalio oli jo aiemmin muuttunut takaisin barffiin, sillä koiran vatsa ei pitänyt nappuloista laisinkaan. Pennulle kuitenkin sinnikkäästi jatkettiin nappuloita, edelleen siinä uskossa että ravintoaineita ei saatu pennun tarpeita vastaavasti barffaamalla.. Iho-oireiden alettua koiraa käytettiin kasvattajalla ja tämän jälkeen eläinlääkärillä ihmeteltävänä. Kasvattaja kehoitta siirtymään pelkkään barffaukseen ja lääkäri lykkäsi ongelmaan antibiootteja. Päädyimme kokeilemaan barffausta. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin koiran iho on lähes normaali (puberteetti-ikäisen) nuoren koiran iho ja elämänilo leiskuu sen silmissä aivan uudella tavalla. Kananluuhun on meinattu kerran tukehtua, mutta onneksi apu oli lähellä: takajaloista kiinni, hops! ja ilmaan ja yhdellä läimäytyksellä selkään. Kyllä siinä säikähti niin emäntä kuin itse nuori mieskin, mutta vain toinen pissasi alleen ja toinen toimi. Onneksi. Nyt ollaan sitäkin harjoiteltu oikein kädestä pitäen ja MIKÄÄN ei ole niin suurta herkkua kuin kanankaulat. Sen eteen voisipa vaikka tehdäkkin jotain, vai mitä sanotte?
Kommentit